Tämä on toinen kerta Pellavasydämen historiassa, kun meille tuodaan nahkatakki uudelleen vuoritettavaksi. Emme tee nahkatöitä, ei ole sellaista konetta eikä koulutusta, mutta otin kuitenkin työn vastaan. Edellisen vastaavan vuorituksen teki Arja, joka on ammattitaitoinen ompelija ja oli meillä töissä muutaman vuoden.
Olen erittäinen huono sanomaan ”ei” kun asiakas tuo töitä tehtäväksi. Suutarille olen ehkä pari repun korjausta lähettänyt. Niinpä saattaa mennä yöunet, kun mietin, miten sen ja tämän työn saan onnistumaan. Tämä asiakas ei ensin tuonut takkiaan näytille, vaan selitti, että pitäisi korjata vuoria. Kun näin takin ja etenkin sen vuorin, olin kyllä kauhuissani! Vuori ei ollut vain vähän rikki, vaan se oli täydellisesti hajalla ja mikä pahinta, asiakas (mies!) oli kauttaaltaan korjannut sitä – LIIMAAMALLA.
Sain asiakkaalta luvan näyttää kuvia prosessista. Tässä alkutilanne: Takki on päältäpäin täydellinen; alkuperäinen vetoketju toimii mainiosti, missään ei ole kulumaa ja mallikin ihan ok. Mutta….
…. Mutta ”moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä”
Vuori on jo aikaisemmin uusittu ja taskupussit tehty uudestaan. Mutta tämäkin vuori on jo hapertunut ja liimaus tehnyt siitä tahmean ja niljakkaan. Silti asiakas oli vähän sitä mieltä, että ”jos sitä vaan vähän korjattaisiin, kun eihän se näy…” No sellaiseen en tietenkään suostunut, vaan sanoin tekeväni täydellisesti uuden vuorin.
Ensin tietysti irroittelin ommellut ja liimatut saumat.
Seuraavaksi vuorossa oli kaavojen teko, tai oikeastaan, en tehnyt varsinaisesti kaavoja, mutta asettelin vanhan vuorin palaset uudelle vuorikankaalle, mittailin takista, piirtelin liidulla ja leikkasin suitsait. Sitä kun on muutamat kaavat jo tehnyt, niin suunnilleen tietää, miltä näyttää takakappale, etukappale ja hiha.
Ompelu
Sitten surautin saumat: olkasaumat, hihat kiinni miehustaan ja hiha-sivusauma kiinni. Minulla on hyvä teollisuuskone, joka ökköttelemättä suoriutui nahan ompelusta, ei edes paksummat saumanpaikat tuottanut ongelmia.
Sitten yhdistin vuorin ja takin ompelemalla tuon karkeasti punaisella piirtämäni sauman mukaisesti. Sauma ommellaan nurjalta, tietysti. Ei ne mittailuni ihan nappiin menneet, sillä olin kuvitellut niskaan tekeväni laskoksen tilaa antamaan, mutta… vuori ja nahka olivat kuitenkin täsmälleen saman mittaiset. Hyvä niinkin.
Seuraavissa vaiheissa jouduin fuskaamaan, koska alkuperäiset saumanvarat olivat liimassa ja liiskaantuneet jajaja… Hihat nimittäin ompelin vuorin puolelta suoraan kiinni takkiin, en nurjalta saumanvaroihin, niinkuin kuuluu. Aika hyvin sain seurattua jo olemassa olevaa saumaa, kuten ehkä tuosta hihasta näet. Samoin tein helman kanssa, senkin ompelin vuorin päältä, eli ompelemani sauma näkyy ylläolevassa kuvassa. Ei varmasti haittaa!
Nyt on takki priimakunnossa, hieno vintagevaate yksityiskohtineen. Sitä kelpaa esitellä päältä ja sisältä.
Yhden asian olisin vielä voinut tehdä – povitaskun! Mutta eipä tullut mieleen, kun ei sitä aikaisemminkaan ollut ollut…
Asiakkaan kysyessä hintaa työlle, löysin meidän aikaa sitten tekemämme hinnaston ja sen mukaan nahkatakin vuoritus maksaa 150 euroa. Asiakkaan mielestä hinta oli korkea ja minähän olen aina valmis tinkimään. Sovimme hinnaksi 100 euroa. Loppujen lopuksi aikaa meni vähemmän kuin etukäteen kuvittelin. Purkamiseen meni puoli tuntia, vuorikankaan leikkaamiseen samoin ja ompeluun ehkä vajaa tunti. Eli noin kahden tunnin työ plus kankaan hinta. Vuorikangas löytyi omista varastoistani, sitä kului noin 1,20 m.
Kiva projekti ja palkitseva, sillä takki sai paljon lisäaikaa ja uskon, että se tulee ahkeraan käyttöön kevään kuluessa. Hyvänlaatuisen vaatteen korjaaminen/korjauttaminen kannattaa ja ostaessaan uutta vaatetta on hyvä miettiä sen käyttöikää, kannattaako myöhemmin korjata vai onko tuote kertakäyttökamaa.
Pellavasydämen Mervi