Eilen oli oikein onnistumisten päivä! En osaa valokuvata, eikä minulla ole kärsivällisyyttä harjoitella. Enkä ole löytänyt kelvollista kuvauspaikkaa. Enkä jaksa/viitsi asukuvien kanssa sählätä. Mutta nyt! Ensin tapahtui edistystä, kun jostain ihmeellisestä syystä löysin kännykästä ominaisuuden, että hän ottaa kuvan, kunhan puhun hänelle kauniisti ”smail”. Oikeesti, en tarvitse enää peiliä!
Näissä kuvissa on Lindexiltä tilaamani kukkamekko ja sen sävyihin täsmällisesti sopiva neule. Muutoksia aiempiin on kietaisumalli, vyötäröllä leveä kuminauhasysteemi ja lyhyt neule. Tuon neuleen väristä en ole varma, onko se edes kylmä vai lämmin. No lämmin se ainakin on…
Kävimme sitten taas ostoksilla. Piti löytää värikäs huivi. No ei löytynyt, mutta jotain muuta. Paikallisesta SikSak-liikkeestä. Aaaaivan ihana neulejakku, vaalean hopean harmaa. Tästä lähti kuvauspaikan etsintä, kun neule ei erottunut valkeasta ovesta. Kuin ihmeen kaupalla äkkäsin vähän mööbleriseerata makuuhuoneen tumman tapetin kohdalle uuden kuvauspaikan.
Mutta tässä ensin muutama kuva korukokeilusta. Niitä minulla on koko korukaappi pullollaan,
Hikinen tovi meni siirrellessä huonekaluja ja tuon nuottitelineen säätämisessä, mutta nyt alan olla tyytyväinen. Se tässä touhussa unohtui, että tuon tunikan alle piti laittaa hame!
No nyt piti ottaa tuosta kukkahameestakin uusi kuva uudessa ympäristössä ja uudesta kuvakulmasta
Sitten kerron vielä tuon neule/tunika setin ostamisesta. Oli siis ihan turha ostos, ei ollut tarkoitus, enkä to-del-la-kaan olisi tarvinnut yhtään vaatetta lisää. Mutta ihastuin tuohon neuleeseen (ja minulla on varmaan kymmenkunta villatakkia ennestään) ja pyysin myyjää valitsemaan minulle siihen alle jotain, mikä ei ole mummoa. Nuori avustajani oli myyjän kanssa samoilla linjoilla, mutta minä ihan huuli pyöreänä – mikä on mummoa ja mikä ei. Eikä se ole vieläkään valjennut. Mutta tuo hopeanvärinen tunika nyt kuulemma ei ole mummo. Hyvä niin.
Ja edelleen, saa kommentoida ja ottaa kantaa.
Pellavasydämen Mervi