Siitä onkin vierähtänyt aikaa – 1,5 kk – kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Silloin vasta suunnittelin näyttelyäni ”Hylätystä Hyväksi” ja nyt se on jo purettukin. Tässä kertausta näyttelystä ja vähän muitakin kuulumisia. Keväällä hain ja sain kaupungilta kulttuuriavustusta kierrätysaiheisen näyttelyn pystyttämistä varten. Vaikka ihan alunperin ajattelinkin sen olevan vain näyttely, ehkä jopa ”lasin takaa” katsottava, se kuitenkin muodostui myyntitilaksi. Vuokrasin tyhjänä olevan pienehkön liikehuoneiston kesäkuuksi, avustus riitti tasan siihen. Ainut rahallinen sijoitus tilan somistamiseksi oli kahden mallinuken ostaminen. Silloin ajattelin, että vaatteet eivät näyttäisi miltään pelkästään henkariin ripustettuna. Toki näyteikkunalle näitä superlaihoja nukkeja tarvittiinkin. Pulleammat matamit minulla oli omasta takaa. Siis sovitusnuket, joilla ei ole päätä eikä käsiä – tyhjää parempia kuitenkin nekin.
Odotin enemmän kävijöitä. Moni toki kävi ikkunan takana katsomassa, mutta sisälle uskaltautui todella harvat. Ne, jotka kävivät juttelemassa, kehuivat ideaani ainutlaatuiseksi ja ompeluksiani hyvin toteutetuiksi. Muutamia vaatteita myinkin, Hinnat olin laittanut todella maltillisiksi.
Pitkään mietin näyttelyn jatkamista vielä heinäkuussa, sillä Uusikaupunki on kesäkaupunki ja heinäkuussa täällä liikkuvat turistit. Nyt kun alkukuu on ollut ilmojen puolesta mitä ovat, olen aivan tyytyväinen, että ovi jo sulkeutui. Siirsin kaikki nuket ja asut Pellavasydämen eteiseen ja hyvin ne siinäkin mahtuvat olemaan. Sen kuitenkin tulin huomaamaan, että on aivan eri asia, kun puoti on kaupungin keskustassa tai täällä kahden korttelin päässä syrjemmässä. Todella eri asia.
Olen saanut ohjeita (kun olen asian puheeksi ottanut) miten tuotteitani kannattaisi myydä: torilla, markkinoilla, netissä… Mutta. Jos minä päättäisin lähteä markkinoille, tarvitsisin apujoukkoja sekä näyttelyn pystyttämiseen että myyntiavuksi. Puolisolta tuli ehdoton EI. Syynä se, että olen käskenyt hänen kieltää, jos joskus haksahtaisin torille haluamaan.
Tässä satunnaisia otoksia näyttelytilasta:
Tässäkin tilanteessa jouduin kohtaamaan oman heikkouteni yrittäjänä: en ole yhtään myyntihenkinen! Vaikka mielelläni esittelen tuotoksiani, niiden MYYMINEN ei ole minulle luontaista.
Sama idea, erilainen toteutus
Eräs näyttelyssä käynyt rouva kertoi Raumalle avatun samantyyppisen putiikin ja hetikohta kävimmekin siellä tutustumassa. Kalatorilla on ihastuttava puoti Olijaon. Sattui niin mukavasti, että yrittäjä itse oli paikalla ja saimme rupatella ”kollegojen kesken”. Vaikka kummallakin on tavallaan sama idea, valmistaa vaatteita kierrätysmateriaaleista, tuotteemme ovat melko tavalla erityyppisiä. Hän rakasta näpertää yksityiskohtien kanssa, minä taas surauttelen nopeasti valmista. Mallini ovat yksinkertaisia.
Entä sitten?
Tämä projekti oli ihana! Voi, miten nautinkaan materiaalin hankkimisesta, luovasta ideoinnista, ompelukoneen ääressä istumisesta, uuden oppimisesta ja valmiiden tuotteiden saamisesta myyntikuntoon. Kaikesta muusta, mutta en myyntityöstä. Illat kuluivat ompelimossa, en muistanut syödäkään (hieno asia!) enkä tarvinnut lepoa, niinkuin normaalisti kaipaan laittaa pitkäkseni. Nyt on olo jokseenkin tyhjä. En toisaalta haluaisi enää tuotevalikoimaa lisätä, jos en saa niitä myydyksi.
Ozempic
Tammikuussa kerroin uudesta laihdutuskokeilustani. Se osoittautui erinomaiseksi. Nyt, puolen vuoden jälkeen on tulokset hyvät, paino on pudonnut 15 kg. Alkuun putosi kilo viikossa, sitten tahti hidastui. Tuon pistoshoidon huono puoli on paitsi kallis hinta, myös sen lyhytaikaisuus. Reilu 10 kg putoaa helposti, mutta sitten tahti hidastuu tai loppuu tykkänään. Nyt on itselläni tällainen suvantovaihe. Mutta nautin siitä, että vaatekoko pienenee ja mahdun äidin mekkoon vuodelta 1978, mikä on tähän asti ollut täysin utopiaa. Moni sanoo, että tämä yli 100 euroa kuukaudessa maksava lääke jää loppuiäksi, jos haluaa, ettei paino lähde uudelleen nousemaan. Nähtäväksi jää. Tässä vaiheessa ruokahäly on hiljennyt, harvoin on nälkä, aika usein huono olo. Ruoka ei maistu enää samalta ja annoskoot on pienentyneet.
Semmoiset kuulumiset.
Heinäkuussa puoti on periaatteessa suljettu, mutta jos ompelimossa olen, pidän oven auki. 14.7. lähdemme puolison kanssa asuntoautolla Viroon, Saarenmaalle.
Mervi