Ajatella, siitä on jo kymmenen vuotta, kun naapurin rouvan kanssa perustimme pienenSisustus- ja Lahjapuoti Pellavasydän – putiikkimme vanhaan puutaloon Mäyhälänkadulla! En ole viettänyt synttäreitä sitten yksivuotisjuhlan jälkeen, mutta uuden osoitteen avajaisia sitäkin enemmän. Vaikka en ole oikein juhlaihminen, enkä varsinkaan pidä juhlakaluna olemisesta, tämä oli mielestäni tärkeä etappi juhlia. Paikallislehdessä oli mainos ja lisäksi tein […]
Vaikka edellinen paikallislehden mainos olikin täydellisesti floppi, innostuin taas… Viimeksi lehden teemana oli perhe ja lapset ja minä suunnittelin mainoksen vauvalankojen ympärille. Kuvana käytin lankatukun laatukuvaa ja mainos sijoitettiin etusivulle. Ei auttanut, YHTÄÄN AINUTTA asiakasta ei tuon mainoksen perusteella tullut. Ja juuri nyt, kun minä opettelin mainostamaan tiettyyn, yhteen tuotteeseen keskittyen. ”Aika parantaa haavat.” Vähän
Lankalauantain lankamainos Lue lisää »
Meitä työntekijöitä on Pellavasydämessä tällä hetkellä ajoittain jopa 4. Minä, ompelija Arja, myyjäharjoittelija Tanja ja henkilökohtainen avustajani, joka on kuka milloinkin. Melkein joka päivä eri ihminen. Putiikin puolella avustaja on 8 tuntia viikossa tiistaista perjantaihin. Suunnittelin viime viikolla lehtimainosta. Ensimmäinen idea oli ottaa kuva meistä. Tanja ei suostunut, mutta Arjalla on jo kokemusta jopa etusivun
Lehtimainonta on kallista. Muutaman kerran vuodessa kuitenkin satsaan pari sataa euroa kerrallaan paikallislehden mainokseen. Tällä kertaa ihan etusivulle. Etsiskelin sopivaa tuotetta kuvattavaksi, mutta kun työkaverini Arja saapui töihin tavallista koreampana, taivuttelin hänet suostumaan kuvaan. Hän kun ei ole ollut halukas esiintymään somessakaan – ei täällä blogissa eikä facebookissa. (Huomaa pieni jouluhattu. Mistähän minullekin löytyisi sellainen?)
Koska en ole ”käynyt mitään kouluja” yrittämiseen, olen joutunut oppimaan monia asioita kantapään kautta eli onnistumisien ja välillä virheiden kautta. Yksi tällainen vaikea asia on ollut markkinointi ja mainostaminen. Otanpa yhden pienen siivun tästä kokonaisuudesta: mainosten tekeminen. Siis oikeasti itse tekeminen. Osaan kirjoittaa kauniilla, virheettömällä – vaikkakin vanhanaikaisella – käsialalla. Harvoin kirjoitan siististi, vaan yleensä
Some kauppiaan apuna Lue lisää »
Vaikka sen kuinka tietää jo paljon ennen, aina se yllättää. Tieto, että kesämainos Matkailuesitteeseen pitää olla marraskuussa valmis. Kesällä jo totesin, että minulla on valmiina kuvat – oikein ammattikuvaajan ottamat. Silti olen lähes kuukauden määräajasta myöhässä ja vielä saamastani lisäajastakin. Muistamisessa ei auttanut iso plakaatti keittiön pöydällä. Jotenkin vaikeita asioita ainakin siirtää ja siirtää… Mutta
Pellavasydän sai kaipaamaansa huomiota viikko sitten – hetkinen! – ei, kun siitä onkin jo kaksi viikkoa – niin siis torilla pidetystä muotinäytöksestä. Tuli mieleen, että nyt pitäisi tilanne käyttää hyödyksi ja kun paikallislehti ilmoitti isojaosta (eli lehti jaetaan lähikuntiin jokaiseen talouteen) päätin laittaa mainoksen. Ihan pikkuisen mainoksen. Valitsin aiheeksi korjausompelun, en olekaan sitä erikseen mainostanut.
Muistatte ne ”itseotetut” mainoskuvat, jotka esittelin viime viikolla? Muutaman rohkean kommentoijan innoittamana tilasin sitten kuitenkin paikallisen tutun ammattivalokuvaajan ottamaan mainoskuvat. Siinä kävi sitten niin, ettei hän kelpuuttanut minua edes malliksi! Byäääh! Foto-Mikalla on kesätyöntekijänä nuori tyttö, joka ryhtyi mukisematta tunikamalliksi. Ja todella mallikkaasti homman hoitikin, vaikka ikää vasta alle 18. Kuvissa ei näy minkäänlaista jännittämistä
Sittenkin ammattilaiselle Lue lisää »
Olen ohimennen maininnutkin ystävästäni Riitasta, joka kävi Nepalissa tutustumassa kaiken muun ohella maanjäristykseen. Riitta on eläkkeellä oleva kotitalousopettaja ja hän meni sinne jonkinmoiseen koulutuskeskukseen opettamaan leipomista. Eräs paikallinen mies aikoo perustaa kahvilan ja kun ei mitään ole, Riitta lähettää hänelle kaiken tarvittavan leipomisvälineistä lähtien. Minulta Riitta pyysi leivinliinoja. Tämä tapahtui eilen, keskiviikkona. Valmiina niiden piti
Tänään oli iltapäivästä alkaen ihan kamala päivä. Aamu meni vielä hyvin, kun tuli sama avustaja kuin eilen. Jatkoimme poistettavien astioiden siirtämistä putiikkiin kirpparihyllylle. Topakka avustaja, jolta homma hoitui enempiä neuvomatta. Iltapäivällä aloin ihmetellä, miks on niin kummallisen kipee kroppa ja muistinpa siinä, että aamulääkkeet jäi ottamatta. Kolmen aikoihin ajattelin jo soittaa Pirkkoa apuun, mutta sinnittelinpä