Sijainti ja aukioloajat
Käsityöpuoti
Tervetuloa tutustumaan persoonalliseen käsityöpuotiin kauniissa ympäristössä Uudenkaupungin keskustassa.
Puoti on avoinna tiistaina iltapäivisin klo 13-17, torstaina ja perjantaina klo 10-15. Mulloinkin, jos vain olen kotosalla, tulen kyllä avaamaan oven. Soita 050-3283265.
Historiaa
Miten minusta tuli kaupan täti?
Tässä nyt tulee vähän kertaustakin, mutta joo….ittestänsähän on aina kiva kertoa!
• Ainut haaveammatti minulla on aina ollut opettaja.
• En kuitenkaan koskaan valmistunut matematiikan opettajaksi, viisi vuotta Turun Yliopistossa meni hukkaan.
• Olen ollut useammassa työssä valtion virastoissa, pisimmän ajan verotoimistossa.
• Työurani jäi kesken, sillä jäin 40 iässä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Muutaman vuoden olin eläkkeellä, kokeilin opettajien sijaisuuksia todetakseni, että onneksi minusta ei tullut opettajaa. Naapurin rouvan kanssa olimme silloin tällöin keskustelleet käsitöiden tekemisestä ja myymisestä ja aivan yht´äkkiä - extempore - pistimme putiikin pystyyn. Ihan oikeesti, niin se kävi!
Luin paikallislehdestä, että pieni kaupunkitalo on vuokrattavana. Kävimme katsomassa sitä ja teimme vuokrasopimuksen. Meillä oli aivan ihana puutalo, jonka sisustimme vanhoilla huonekaluilla. Huono puoli oli se, että putiikkimme sijaitsi vanhalla puutaloalueella, aivan syrjässä keskustasta. Sitten tapahtui se, mikä aika usein käy yhdessäyrittäjille - tiemme erosivat. Minä jatkoin putiikin pitämistä yksin.
Molemmat vanhempani olivat käsityöihmisiä. He ovat mm. 60-luvulla TEHNEET ITSE teltan, jossa oli etukatos ja kaikki…. en ole koskaan kenenkään kuullut ompelevan telttaa. Tällä teltalla sitten retkeilimme koko perhe ja mummokin vielä joukon jatkona!
Olen ollut lapsesta alkaen hiukan kiinnostunut käsitöistä. Olin teini-ikäinen, kun tein pikkuveljelleni pitkät housut. Silloin taisin innostua ompelusta, muistan aika monta vaatetta, mitä tein itselleni. Ja sen jälkeen lähes kaikki vaatteeni olikin itse tehtyjä. Tällaisen episodin muistan abi-vuodelta. Äitini oli korvaleikkauksessa ja isä huolehti huushollista. Tuli hiihtoloma ja minä olin suunnitellut tekeväni sulhaselleni villasukat syntymäpäiväksi. Olin aivan hämmästynyt, kun isäni tuli käskemään johonkin siivoushommiin. "Eikö se käsitä, että mulla on vähän tärkeämpää tekemistä!" Ne sukat on vieläkin nykyisellä miehelläni käytössä…
Aina olen myös virkannut pöytäliinoja, niitä muuten on kaapissa… Kun sain kaksi tytärtä, siirryin neuletöihin. Tytöillä oli aina neulepuseroita ja housuja. Itselleni tein myös paljon neulepuseroita. Koskaan en ole kansakoulun jälkeen saanut mitään koulutusta käsitöiden tekemiseen. Oliko muuten keskikoulussa vielä käsitöitä, taisi olla?
Tällainen on minun käsityö- ja yrittäjyys- historiani. Molemmat olen itse kokeilemalla oppinut. Itseoppinut, vailla minkäänlaista koulutusta. Mutta jos periaatteena on se, ett "mitä en osaa, sen opettelen" niin silläkin pärjää aika pitkälle….
Verkkokauppa
Intohimona käsityöt
Islantilaiset villalangat ja kotimaiset villasukat