Kesäterassi toimivaksi yksikätisellekin

Asumme entisessä neuvolarakennuksessa, joten olemme joutuneet tinkimään asumismukavuuksista ulkotilojen suhteen. Sitä ei käy kieltäminen, että mieheni on tehnyt valtavasti töitä kukkaistutusten vuoksi, koska kukat ovat hänen ”elämänsä”. Minä sen sijaan melkein pelkästään istun tai makaan auringossa. Juuri ennen kesän loppumista saimme tehtyä pienestä muka-terassista edes vähän mukavamman.

Ensimmäinen ongelma oli se, että ulkotuolien pehmusteille ei ollut säilytyspaikkaa ja kuitenkin ne on pakko nostaa sateensuojaan. Niinpä eteiseen muodostui kaaos. En tykkää…

Lähdimme etsimään nättiä säilytysratkaisua pihalle. Kaikki löytämämme laatikot olivat muovia ja mustia. Vaihtoehtoja Maskun kalustetalossa oli kaksi; toinen rimpula ja toinen vähän jämäkämpi. Mies olisi valinnut sen pienemmän ja halvemman rimpulan ja kyllä isompi näytti minustakin liian isolta. Onneksi viime tingassa älysin, että vain isommassa versiossa kansi pysyy pitämättä auki. Se on minulle yksikätiselle välttämätöntä, kun toisessa kädessä on kyynärsauva. Eikä meidän pehmusteet olisi siihen pienempään mahtuneetkaan.

Helpottaa huomattavasti, vaikkei järin kaunis olekaan.

Sitten laitettiin tuoliasia järjestykseen ja se vasta epsodi olikin. Olin viime kesänä ostanut itselleni Jyskistä asentotuolin, mistä tykkäsin valtavasti. Sen saa makuuasentoon ja istuminenkin on mukavaa,  ylösnouseminenkin kohtalaisen vaivatonta. Talveksi istuin nostettiin sisälle ja kun tänä keväänä se otettiin esille, havaittiin, että muovirottinkipunos oli hajonnut käsinojista. Yritimme korjata asian. Peitettiin teipillä rikkinäiset kohdat ja minä ompelin vahvasta Enstex-kankaasta suojat, mistä tulikin kätevät, kun ompelin niihin tuollaiset taskut kännykälle.

Mieheni alkoikin tahtoa itselleen samanlaista tuolia ja pitkällisten neuvotteluiden tuloksena Jysk korvasi meille tämän rikkoontuneen tuolin – onhan se niin, ettei 300 euroa maksava tuoli saa yhdessä kesässä mennä hajalle! Ostimme kaksi uutta ja samanlaista.

Seuraavaksi halusimme tähän terassiryhmään jonkun pöydän. Tila on pieni ja varsinkin, kun minä levitän siihen lavitsan, jota vielä siirtelen aina auringon tulosuunnan mukaan…

Pöydän tulisi olla pienehkö ja siirreltävä. Taas tullaan siihen, että minulla on vain yksi käsi, joten halusin tarjoilukärryn, jota voi siirtää. Loppukesästä Jyskiin tuli puoleen hintaan tämä oikein sopiva kärry.

Nyt terassimme alkaa näyttää kivalta ja on myös jokseenkin toimiva. Ehkä ensi kesänä keksin jotain, millä saisin peittoon tuommoisen painavan kannen, joka aukko johtaa kellarikerrokseen – liekö polttopuita siitä joskus lastattu? Alla olevassa kuvassa tuolin takana. Ja toisessa kuvassa mieheni istuu sen päällä…

Inhoan ihan hirveästi noita talon seinään kiinnitettyjä härveleitä, sähkölaitteita ja johtoja. Mutta saattaa olla, että ne eivät ole minun vaikutuspiirissäni. Jokseenkin monta kertaa olen niistä maininnt.

Talveksi tuo väliaita siirretään pois ja tähän tulee auton parkkipaikka, koska lämmityspistoke.

Nyt vielä hetki voidaan nauttia tästä kesäisestä näkymästä!

Jaa:

Facebook
Twitter
Pinterest
LinkedIn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Samantapaisia artikkeleita