Kuulumisia

Tänään on poikkeuksellinen päivä pitkään aikaan. Olen yksin putiikissa – jopa ilman avustajaani. Työntekijä sairastui. Eilen laitoin ”lapun luukulle” kun olimme jo suunnitelleet lähteä mökille. Vaikka se vähän sielua riepoikin, niin pysyin päätöksessäni. Huomaan arvostavani vapaa-aikaa josks jopa enemmän kuin niitä muutamaa euroa, mitä EHKÄ olisi kassaan kilahtanut. Varsinkin, kun oli aurinkoinen päivä. Tänään onkin pilvistä, joten voin ihan hyvin kyhjöttää tässä tietokoneen ääressä.
Kuten olen kertonutkin, korona sotki meidän loppuunmyyntisuunnitelmat. Kauppa pysähtyi kuin seinään. Työntekijä oli lomautettuna huhtikuusta kesäkuun loppuun ja minä tein kolmituntista työpäivää. Jaksoin juuri ja juuri. Nyt olen ollut kesälomalla heinäkuun ja se onkin aivan ennenkuulumatonta koko 10-vuotisella yrittäjätaipaleellani.
Kustavin mökillä olevista sisustuslehdistä päätellen olen siellä viimeksi ollut vuonna 2005 ja kaikki nämä vuodet olen kuvitellut, etten siellä enää pärjää. Nyt päätin yrittää ja hurahdin heti! Tunnin ajomatka suuntaansa ei ole liikaa käydä päiväseltään. Yöpyminen vaatii jo vähän enemmän valmisteluja, kun vesi pitää kantaa kaupungista ym… En ole aivan varma, onko mieheni mielissään tästä asian saamasta käänteestä, kun nyt hänellä on aika paljon enemmän haastetta verrattuna siihen, että itsekseen kävisi.

Mökin ihan lähimaastosta olen keräillyt keppejä makrameetöitäni varten. Onnekseni tilasin hirvittävän suuren määrän naruja – meni kaksi tilausta päällekkäin  – sillä tänään taas on tukkuliike ihan tyhjä….

Monta vuotta olen kesät talvet maannut peiton alla. Tämä kesä on poikkeus. Ehkä se on niin, että helposti addiktoituvalla ihmisellä on aina joku addiktio. Nyt on vatsani siinä kunnossa, että mikään ruoka ei tunnu sopivan. Kokeilussa on tällä hetkellä maidoton ruokavalio ja koska kauramaidot ei oikein maistu kahvin joukossa, olen jättämässä kahviakin pois. Ehkä olen nyt siirtänyt syömisseen liittyvän addiktioni auringonpalvontaan. Tiedän kyllä ihosyövän riskit ja seurailen lukuisia luomiani herkeämättä, mutta nautin myös suunnattomasti ruskettumisesta. Ikinä ennen 60 vuoden aikana en ole saanut JALKOJANI ruskeiksi.

Maanantaina alkoi koulu. Juu-uh! Jo elokuun alussa. Oikein kiva fiilis nähdä opiskelukavereita ja päästä haastamaan itseään. Huomaan, että kun illalla kymmenen aikaan palaan kotiin reilun tunnin ajomatkan jälkeen, olen tosi hyvällä tuulella.

Jouluna valmistumme mittatilausompelijoiksi. Syksyn ajan teemme  vuorillisia takkeja: yhden itselle, toisen asiakkaalle ja kolmannen näyttötyönä asiakkaalle. Heti ensimmäisellä tunnilla aloitimme harjoittelun. Ompelemme yksityiskohtia. Tällä kertaa taskuja. Ensi näkemällä en millään meinannut hahmottaa työjärjestystä, mutta osa ja ommel kerrallaan sain taskun tehtyä. Jos olenkin johonkin vaatteeseen taskun laittanut, yleensä valitsen paikkataskun sen helppouden takia, mutta nyt syksyn mittaan on pakko harjoitella myös näitä vaativampiakin.

Keväällä ostin monta mekkokangasta, mutta en ole ommellut kuin yhden. Kun kaappi on pullollaan vaatteita, tuntuu turhalta tehdä niitä lisää. Tämän puolihameen olen ommellut ainakin viisi vuotta sitten ja saman ajan se on ollut pitämättömänä, mutta nyt hoksasin tällaisen yhdistelmän ja tuntuu olo ihan naiselliselta ainaisten housujen jälkeen. Puseroa olisi saanut vähän silittää ja hameen helmakin näyttä kipristyvän. Noooh.

Kovimmilla helteillä olen sujauttanut ylleni tämän ohuesta pellavasta valmistetun tosi väljän hellemekon. Olen täysin päässyt irti heiluvien allien -syndroomasta. Pukeudun mukavuus edellä ja tässä mekossa ei tule hiki eikä haittaa rypyt.

Lopuksi näytän vielä upeat kukat, jotka mieheni toi sisälle. Hänen puutarhassaan on toinen toistaan upeampia kukkia ja näiden tuoksu on huumaava, joskin ei välttämättä kovin hyvä. Siinäjasiinä.

Nyt lähden kiikuttamaan makrametyöskentelytelineeni kaupan puolelle ja aloitan – niin, mitä sitä tekisi? – ehkäpä Lankavan makramematon… Se on kyllä tosi tylsää tekemistä, pelkkiä kaksoistasosolmuja, mutta pinnasta tulee aika kiva. Ja Pauliina punoskude on joutuisaa työstettävää. Ohje täällä. https://www.lankava.fi/fi/leinikki-makrameematto/

Pellavasydämen Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top